Tiesittehän sen? Että uusi viikko alkaa sunnuntaista? Miksi muuten keskiviikko olisi
keskiviikko?
Sunnuntai
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Ja uusi viikko on hyvä aloittaa kokoontumalla Jumalan kasvojen eteen, jumalanpalvelukseen! Sitä on harjoittelussa tullut tehtyä ja sitten tulevaisuudessa työelämässä, muuten arjen keskellä sunnuntaisin kirkkoon menen ennemmin satunnaisesti kuin säännöllisesti. Hmm, parannuksen varaa on.
 |
Satu ja Milvi pääsiäissunnuntain messussa.
Aivan ihanat kasukat (nuo valkoiset päällimmäiset vaatteet). |
Ajattelin, että kertoisin hieman mitä tein viime viikon töissä, kun hieman sisälle tähän hommaan jo reilussa kolmessa viikossa olen päässyt :)
Aloitetaan sunnuntaista 3.4. joka Ruotsin kirkkovuoden kalenterissa oli jo toinen sunnuntai pääsiäisestä, kun Suomessa vietettiin ensimmäistä sunnuntaita pääsiäisestä. Laskutapa on ilmeisesti täällä niin, että pääsiäissunnuntai pitkäperjantain jälkeen on 1. sunnuntai kun Suomessa se on 0. sunnuntai pääsiäisestä, kun se on pääsiäinen! Mutta niin, tuolloin olin avustamassa sanajumalanpalveluksessa klo 11, milloin on yleensä suomenkielinen messu (ehtoollisjumalanpalvelus), mutta tällä kertaa molemmat suomenkieliset papit olivat varattuja/vapaita muualla, ja sanajumiksen toimitti diakoni. Samaan syssyyn kuuluu myös kirkkokahvit, jotka ovat työtehtävä. Jumiksen ja kahvien jälkeen valmistelin erilaisia alkaneen viikon tehtäviä, alustuksia jostain aiheesta, hartauksia, saarnaa ensi sunnuntaiksi ym. Omassa työhuoneessani, omalla tietokoneellani, oman työpuhelimeni vieressä! Mulla on asiat erittäin mukavasti harjoittelijaksi.
Maanantaina sain osallistua naisten piiriin kirkolla aamupäivällä. Eläkeläisnaiset kokoontuvat joka toinen maanantai ja kahvittelun lomassa käydään heidän elämänpiiriin kuuluvia aiheita läpi. Tällä kertaa vastuussa olin minä, ja yleensä vastuussa olevan diakonin kanssa sovimme, että puhutaan itsetunnosta ja omista vahvuuksista sekä heikkouksista. Ei meille ihmisille ole aina selvää, että olemme arvokkaita ja tärkeitä, vaikka emme aina osaisi! Tämä on itsetuntemuksen määritelmä: tiedämme olevamme tärkeitä ja arvokkaita vaikka emme aina ja kaikkea osaisi. Käytimme ryhmässä luonnekortteja: mikä kuvaa minua ja mikä ei kuvaa minua? Sen kertominen oli yllättävän vaikeaa monelle. Kuinka hyvin sinä osaat kertoa, että mitä hyviä luonteenpiirteitä sinulla on? Minä sanoin, että olen puhelias! Kuinka hyvin osaat kertoa, mikä ei kuulu luonteeseesi? Minä kerroin, etten ole maltillinen. Loppupäivä meni toimistohommissa, hartauden ja jumalanpalveluksen sekä saarnan suunnittelun parissa.
Tiistait ja keskiviikot ovat yleensä vapaapäiviäni, mutta ihan niin ei tällä viikolla ollut.
Tiistai oli kyllä virallisesti vapaapäivä, mutta koska iltapäivällä oli mielenkiintoinen yhteistyökokous Göteborgin suomalaisten nuorten yhdistyksen kanssa, lähdin töihin ja vietin siellä sitten koko illan... Käykö muille koskaan näin? Vapaalta töihin?
Keskiviikon vapaapäivä siirtyi perjantaille, jotta pääsisin toisen suomenkielisen papin, Milvin mukaan toimituskeskusteluihin kahteen kotiin. Kävimme tapaamassa ensin yhtä suomenkielistä perhettä, jonka isä oli kuollut ja heidän jälkeen tapasimme vanhemman miehen, jonka vanha veli oli kuollut. Keskusteluissa Milvi kysyi millainen vainaja on, miten vainaja ja perhe päätyneet Ruotsiin etc. saadakseen kuvan vainajasta, ja tämän perhesuhteista. Kävimme läpi myös siunaustilaisuuden kulun ja musiikit/virret. Todella mielenkiintoista oli seurata keskusteluja, ja tärkeää tulevaisuutta ajatellen, on oppia hienotunteisuutta ja mitä kaikkea pitää tietää, jotta siunaus on omaisia lohduttava ja koskettava, sekä vainajan "näköinen".
Torstai, mikä päivä! Torstait alkavat aina klo 9 messulla, joka on kaikille avoin, mutta erityisesti työntekijöitä varten. Messu ruotsinkielinen ja kestää n. 35min. Sen jälkeen on kaikkien työntekijöiden yhteinen kokous på svenska (meitä on siinä joku 10-20 henkeä), jossa käydään kaikkia koskettavat asiat läpi. Itse olen saanut kolmesta kokouksesta, joihin olen jo osallistunut, kahdessa esitellä itseni: Hej, jag heter Kaisa, med I, inte J, och så vidare.
Kun yhteinen osuus on klaarattu, me suomalaiset siirrymme toisaalle ja jatkamme omaan kokoukseen, missä nyt käydään kaikenlaisia työhön liittyviä asioita läpi: mennyttä, tulevaa, projekteja ym ym.
Viime kokouksessa minulle lankesi muutama nakki: Järjestän Autolla Nepaliin elokuvailtaa ja olen Göteborgin suomalaisten nuorten yhteyshenkilö yhteisessä lauantaibrunssi.suunnitelmassamme. Vastuullista hommaa!
Työntekijäkokouksen jälkeen on klo 12 Cafe Oscarin aika, eli eläkeläisiä tulee kahvittelemaan kirkolle ja siinä yhteydessä sitten olen pari kertaa pitänyt ja koko loppuharjoitteluni pidän hartauden. Vähäsen Sanaa ja rukousta, viime kerralla työharjoitteluohjelmassani luki "lauluesiintyminen" ja koska pomolle ei sanota "ei" niin lauloin sitten.
Cafe Oscar ei kuitenkaan ole vielä torstaipäivän päätös, vaan klo 14-15 on varattu rukoukselle! Papit Satu ja Milvi, ja joskus muita työntekijöitä ja seurakuntalaisia tulee rukousryhmään, jossa erityisesti rukoillaan ruotsinsuomalaisen seurakuntatyön puolesta. Joka viikko, ja se on todella hienoa! Ensin aamulla ollaan kokoonnuttu työntekijät messuun, ja sitten iltapäivällä suomenkieliset kokoontuvat rukoilemaan työn puolesta. Niin tärkeää!
 |
Pääsiäisnäytelmä Pietari, ensiesitys 2.pääsiäispäivänä ma 28.3,
toinen esitys vanhusten palvelutalossa ma 11.4.
Vasemmalla vaaleansinisessä vaatteessa musiikkityöntekijä Tuuli ja oikealla vihreässä vaatteessa kirkkomuusikko Jani. Muut kuvassa seurakunnan vapaaehtoisia, ihania ihmisiä! |
Perjantai, vapaa <3
Lauantai, se oli kiva päivä! Aamulla muskari, ja vaikka lapsia on vähän, niin oli mukavaa. Lapset saavat laulaa vanhempien kanssa suomenkielisiä lastenlauluja, mikä on tärkeää. Kuka muistaa vielä hämä-hämähäkin kaikki kolme säkeistöä?
Muskarista lähdin ajoissa sen toisen papin, Satun kanssa, kotikasteeseen, suomalais-nigerialaiseen perheeseen. Kotona oli vain "pienet" juhlat, semmoiset 25 henkeä. Kastetilaisuus oli suomeksi ja englanniksi, ja hieno kun raamatuntekstejä lukiessa ja rukoillessa nigerialaiset perheenjäsenet osallistuivat sanomalla monessa kohtaa "amen". Ja erityisen vahva "amen" tuli aina, kun rukoiltiin varjelusta ja suojelusta lapselle kaikelta pahalta, silloin se kuului painokkaasti. Ne isommat juhlat sitten olivat illalla, toisessa juhlapaikassa, johon oli kutsuttu 100 henkeä juhlimaan lapsen syntymää! Todella upeaa, koska lapsen syntymä on suuri ilo.
 |
| Päälläni on rökliini, ei alba. Ruotsissa albat on varattu papeille, ja muille on rökliinit. Ero on hmm, kauluksessa ja alba napitetaan edestä kiinni, tää vedetään pään yli päälle. Tykkään enemmän albasta vyöllä. |
Eilen, uuden viikon alussa sunnuntaina 10.4. tein "debyyttini" kun toimin jumalanpalveluksen liturgina/selebranttina, vaikka maallikko olenkin. Yhdessä kirkkoväärtien ja seurakunnan kanssa vietimme jumalanpalvelusta, 3. sunnuntai pääsiäisestä, teemana Hyvä paimen. Tavoilleni poiketen saarnasin lähemmäs 10 minuuttia kuin viisi minuuttia (kertoisiko joku Matille?) ja sain seurakunnan nyökyttelemään sanoilleni. Kirkkokahveilla sain palautetta, että pysyin hyvin Raamatun sanassa kiinni ja samalla olin ajankohtainen: mainitsin nimittäin arkkipiispa Mäkisen saarnassani. Sain myös lopuksi lähettää seurakunnan uuteen alkavaan viikkoon ns. "pitkillä" lähetyssanoilla (tämän kirjoituksen lopussa). Nämä ovat kuulema konfirmaatiomessun päätössanat, mutta minä aion käyttää niitä melkeinpä aina, niin kovasti niistä tykkään! Kirkosta on hyvä lähteä virkistyneenä ja siunattuna uuteen viikkoon, ja sitä toivon teillekin. Vielä ei ole (koputan puuta, kop kop) oikein kömmähdyksiä käynyt työssä, mutta onpahan tässä vielä aikaa, kerron jos tulee kerrottavaa. On myös (omasta mielestäni) mielenkiintoista kerrottavaa Suomen ja Ruotsin kirkkojen eroavaisuuksista ;)
Lähtekää rauhassa.
Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla.
Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.
Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.
(Nähdään kirkkokahveilla.)