torstai 28. huhtikuuta 2016

Melkein tuhat ja yksi kuvaa

Syntymäpäiväruusu eiliseltä. Sain ruusukimpun, jossa on 25 ruusua.
Nyt on neljännesvuosisata täynnä! Seuraava etappi on puolivuosisataa.

Viime viikkojen kuvasaldoa kauniista Göteborgista


Göta-joen pohjoispuolella

Chalmers University of Technology
eli Göteborgin teekkarit.




















Göteborgsoperan, Göta-joen eteläpuolella

Världskulturmuseet, maailmankulttuurien museo.
Hieno poliittisen valokuvan näyttely Afghanistanista, syntymäpäivävierailu
Världskulturmuseet
Världkulturmuseet

Kirsikkapuita Järntorgetilla. Aatteellisesti kuin Hakaniemen tori, täällä sitten viikonloppuna on työväen vappu.

Rhododendron, joita botaniskassa paljon, oman alueen verran.

Botaniska

Herra, sinun sanasi on ikuinen. Sen luja perusta on taivaassa.
Polvesta polveen pysyy totuutesi. Sinä panit paikoilleen maan, ja se pysyy.
Sinun päätöstesi varassa on yhä kaikki, koko luomakunta palvelee sinua.


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Ensimmäinen kerta på svenska.

Tapahtui kerran, eräänä torstaiaamuna, kun työharjoittelija Suomesta kiirehti töihinsä Ruotsissa. Tavan mukaan kello 9 soi kirkon kellot ilmoittaakseen että messu alkaa. Kirkon kuoriin oli kokoontuneet monet seurakunnan työntekijät ja muutama seurakuntalainen.

Oscar Fredrikin kirkon kuori 

Eikun, tämähän juttu alkaa ennen kirkonkelloja! Siis, työharjoittelija kiirehti töihinsä, ja töihin kuuluu tärkeänä osana oman hengellisyyden hoitaminen, Jumalan kasvojen eteen pysähtyminen ja torstaiaamuna työntekijöitä kutsutaan erityisesti messuun klo 9. Ahkerana työntekijänä harjoittelija tekee viimeiseen asti töitä, ja pinkaisee kirkkoon klo 8.56. Sisällä hän törmää ruotsinkieliseen pappiin, joka tällä kertaa toimii liturgina. Pappi, nimeltään Pontus, päättää pyytää kuukauden talossa pyörinyttä työharjoittelijaa jakamaan ehtoollisen hänen kanssan. "Joo-o" vastaa työharjoittelija, joka on työharjoitteluohjaajaltaan oppinut, että "Kunpa ihmiset useammin sanoisivat kyllä, kyllä, eikä vain ei, ei". No, niin Milvi, nyt mä tottelin!

Koska työharjoittelija tietää että messu, ja yli puolet osanottajista ovat ruotsinkielisiä, hän kysyy: "Vad ska jag säga?" Ja Pontus vastaa "Kristi kropp, för dig utgiven". Aha, jaanko mä leivän, ajatteli työharjoittelija?! Niin, ja siis nämä mukavat ruotsinkieliset kollegat puhuvat usein niin nopeasti ja sujuvasti, että työharjoittelija ei aina ihan saa kaikista sanoista selvää.

Teologiurani aikana olen jakanut ehtoollista useaan kertaan, mutta aina Kristuksen veren eli viinin. Tietysti ehtoollisen lopuksi olen jakoparilleni jakanut leivän ja viinin, mutta seurakunnalle en ole aiemmin leipää jakanut, kun Suomessa (ja Ruotsissa myös, kuten suomalaiselta työtoveriltani kuulin) leivän jakaa yleensä pappi. Mutta Pontus antoi minun jakaa tällä kertaa leipää. Big deal minulle. 

Sitten tuli se ehtoollisen jakamisen hetki, ja ai vitsit kun työharjoittelijaa jännitti. Ei se, että meneekö se ehtoollisen jako oikeaoppisesti pelastuksen kannalta, se kun ei ole ihmisestä kiinni vaan sen hoitaa Jumala. Vaan se, että piti ne sanat sanoa ruotsiksi, että miten oikein tai väärin se menee. Työharjoittelija sitten päätti vetää varman päälle, ja sanoi, aloittaen vahvasti: "Kristi kropp, för dig utgiven" viimeisen tavun melkein nielaisten. No, kierros hoitui hyvin, ruotsalaisille ruotsiksi ja suomalaisille suomeksi. Kaikki saivat Kristuksen ruumiin.

Kuva: evl.fi

Voihan nenä, ajatteli työharjoittelija, kun muisti, että hän jakaa sekä leivän että viinin papille! Mitä siinä viinin kohdalla sanotaan, ruotsiksi? Suomeksi se on "Kristuksen veri puolestasi vuodatettu", siis miten sanotaan vuodatettu? No, hmm, työharjoittelija jakoi leivän, totuttuun tapaan nielaisten viimeisen tavun ja viinin kohdalla "Kristi blod, för dig, hmmm, jå, utgiv... hmmm", samalla nyökkäillen, että nää sanat ei nyt tuu juuri ruotsiksi. Hyvin pappi tajusi mitä tarkoitin. Ja eipä se mitään, ei ole kiinni ehtoollisen jakajan sanoista tämä homma. (Oikea vastaus olisi muuten ollut "utgjutet"). 

Messun loputtua työharjoittelija oli melko tyytyväinen "suoritukseensa" ja nauroi, että kaikkeen sitä täällä Ruotsissa joutuu. Aina on ensimmäinen kerta, ja minun ensimmäinen ehtoollisleivän jako seurakuntalaisille tapahtui sitten enimmäkseen ruotsiksi. Ensi kerralla se menee kuin vettä vaan! *koputan puuta kop kop*

Tiedä häntä, lasketaanko tätä kömmähdykseksi, mutta ainakin nyt tämä naurattaa.

------

Den natten då Herren Jesus blev förrådd
tog han ett bröd, tackade Gud, bröt det och gav åt sina lärjungar och sade:
Tag och ät, detta är min kropp
som offras för er. Gör detta till minne av mig.

Likaså tog han bägaren, tackade Gud och sade:
Drick av den alla.
Denna bägare är det nya förbundet genom mitt blod,
som blir utgjutet för många,
till syndernas förlåtelse.
Var gång ni dricker av den,
gör det till minne av mig.
//
Herramme Jeesus Kristus, 
sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:

Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne. 
Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne 
syntien anteeksiantamiseksi.

Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

"Sillä päivä se on kaunis"

Trädgårdsföreningen
Göteborgs botaniska trädgård
Kungsparken

Vapaapäivän kohteita. Kevätkukat kukkii, mutta puut eivät hirveästi viheriöi- tosin varhaiset kirsikkapuut kukkii, valkoista ja vaaleanpunaista puissa näkyy, mutta ei vielä vihreää.




Ihanan lämmin lukupaikka kasvitieteellisen puutarhan japanilaisella osastolla.





Merenkulkumuseon akvaariosta










Jalat vahvistuvat, jalat kantavat
vaikka illat tuhlaa, aamut antavat
ja minä nousen vaikka putoan,
nousen vaikka putoan.

Kaunis päivä - Anna Puu


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Viikko alkaa sunnuntaista.

Tiesittehän sen? Että uusi viikko alkaa sunnuntaista? Miksi muuten keskiviikko olisi keskiviikko?

Sunnuntai
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai

Ja uusi viikko on hyvä aloittaa kokoontumalla Jumalan kasvojen eteen, jumalanpalvelukseen! Sitä on harjoittelussa tullut tehtyä ja sitten tulevaisuudessa työelämässä, muuten arjen keskellä sunnuntaisin kirkkoon menen ennemmin satunnaisesti kuin säännöllisesti. Hmm, parannuksen varaa on.

Satu ja Milvi pääsiäissunnuntain messussa.
Aivan ihanat kasukat (nuo valkoiset päällimmäiset vaatteet).


Ajattelin, että kertoisin hieman mitä tein viime viikon töissä, kun hieman sisälle tähän hommaan jo reilussa kolmessa viikossa olen päässyt :) 

Aloitetaan sunnuntaista 3.4. joka Ruotsin kirkkovuoden kalenterissa oli jo toinen sunnuntai pääsiäisestä, kun Suomessa vietettiin ensimmäistä sunnuntaita pääsiäisestä. Laskutapa on ilmeisesti täällä niin, että pääsiäissunnuntai pitkäperjantain jälkeen on 1. sunnuntai kun Suomessa se on 0. sunnuntai pääsiäisestä, kun se on pääsiäinen! Mutta niin, tuolloin olin avustamassa sanajumalanpalveluksessa klo 11, milloin on yleensä suomenkielinen messu (ehtoollisjumalanpalvelus), mutta tällä kertaa molemmat suomenkieliset papit olivat varattuja/vapaita muualla, ja sanajumiksen toimitti diakoni. Samaan syssyyn kuuluu myös kirkkokahvit, jotka ovat työtehtävä. Jumiksen ja kahvien jälkeen valmistelin erilaisia alkaneen viikon tehtäviä, alustuksia jostain aiheesta, hartauksia, saarnaa ensi sunnuntaiksi ym. Omassa työhuoneessani, omalla tietokoneellani, oman työpuhelimeni vieressä! Mulla on asiat erittäin mukavasti harjoittelijaksi.

Maanantaina sain osallistua naisten piiriin kirkolla aamupäivällä. Eläkeläisnaiset kokoontuvat joka toinen maanantai ja kahvittelun lomassa käydään heidän elämänpiiriin kuuluvia aiheita läpi. Tällä kertaa vastuussa olin minä, ja yleensä vastuussa olevan diakonin kanssa sovimme, että puhutaan itsetunnosta ja omista vahvuuksista sekä heikkouksista. Ei meille ihmisille ole aina selvää, että olemme arvokkaita ja tärkeitä, vaikka emme aina osaisi! Tämä on itsetuntemuksen määritelmä: tiedämme olevamme tärkeitä ja arvokkaita vaikka emme aina ja kaikkea osaisi. Käytimme ryhmässä luonnekortteja: mikä kuvaa minua ja mikä ei kuvaa minua? Sen kertominen oli yllättävän vaikeaa monelle. Kuinka hyvin sinä osaat kertoa, että mitä hyviä luonteenpiirteitä sinulla on? Minä sanoin, että olen puhelias! Kuinka hyvin osaat kertoa, mikä ei kuulu luonteeseesi? Minä kerroin, etten ole maltillinen. Loppupäivä meni toimistohommissa, hartauden ja jumalanpalveluksen sekä saarnan suunnittelun parissa.

Tiistait ja keskiviikot ovat yleensä vapaapäiviäni, mutta ihan niin ei tällä viikolla ollut. 
Tiistai oli kyllä virallisesti vapaapäivä, mutta koska iltapäivällä oli mielenkiintoinen yhteistyökokous Göteborgin suomalaisten nuorten yhdistyksen kanssa, lähdin töihin ja vietin siellä sitten koko illan... Käykö muille koskaan näin? Vapaalta töihin?

Keskiviikon vapaapäivä siirtyi perjantaille, jotta pääsisin toisen suomenkielisen papin, Milvin mukaan toimituskeskusteluihin kahteen kotiin. Kävimme tapaamassa ensin yhtä suomenkielistä perhettä, jonka isä oli kuollut ja heidän jälkeen tapasimme vanhemman miehen, jonka vanha veli oli kuollut. Keskusteluissa Milvi kysyi millainen vainaja on, miten vainaja ja perhe päätyneet Ruotsiin etc. saadakseen kuvan vainajasta, ja tämän perhesuhteista. Kävimme läpi myös siunaustilaisuuden kulun ja musiikit/virret. Todella mielenkiintoista oli seurata keskusteluja, ja tärkeää tulevaisuutta ajatellen, on oppia hienotunteisuutta ja mitä kaikkea pitää tietää, jotta siunaus on omaisia lohduttava ja koskettava, sekä vainajan "näköinen".

Torstai, mikä päivä! Torstait alkavat aina klo 9 messulla, joka on kaikille avoin, mutta erityisesti työntekijöitä varten. Messu ruotsinkielinen ja kestää n. 35min. Sen jälkeen on kaikkien työntekijöiden yhteinen kokous på svenska (meitä on siinä joku 10-20 henkeä), jossa käydään kaikkia koskettavat asiat läpi. Itse olen saanut kolmesta kokouksesta, joihin olen jo osallistunut, kahdessa esitellä itseni: Hej, jag heter Kaisa, med I, inte J, och så vidare. 
Kun yhteinen osuus on klaarattu, me suomalaiset siirrymme toisaalle ja jatkamme omaan kokoukseen, missä nyt käydään kaikenlaisia työhön liittyviä asioita läpi: mennyttä, tulevaa, projekteja ym ym. 
Viime kokouksessa minulle lankesi muutama nakki: Järjestän Autolla Nepaliin elokuvailtaa ja olen Göteborgin suomalaisten nuorten yhteyshenkilö yhteisessä lauantaibrunssi.suunnitelmassamme. Vastuullista hommaa! 
Työntekijäkokouksen jälkeen on klo 12 Cafe Oscarin aika, eli eläkeläisiä tulee kahvittelemaan kirkolle ja siinä yhteydessä sitten olen pari kertaa pitänyt ja koko loppuharjoitteluni pidän hartauden. Vähäsen Sanaa ja rukousta, viime kerralla työharjoitteluohjelmassani luki "lauluesiintyminen" ja koska pomolle ei sanota "ei" niin lauloin sitten. 
Cafe Oscar ei kuitenkaan ole vielä torstaipäivän päätös, vaan klo 14-15 on varattu rukoukselle! Papit Satu ja Milvi, ja joskus muita työntekijöitä ja seurakuntalaisia tulee rukousryhmään, jossa erityisesti rukoillaan ruotsinsuomalaisen seurakuntatyön puolesta. Joka viikko, ja se on todella hienoa! Ensin aamulla ollaan kokoonnuttu työntekijät messuun, ja sitten iltapäivällä suomenkieliset kokoontuvat rukoilemaan työn puolesta. Niin tärkeää!
Pääsiäisnäytelmä Pietari, ensiesitys 2.pääsiäispäivänä ma 28.3,
toinen esitys vanhusten palvelutalossa ma 11.4.
Vasemmalla vaaleansinisessä vaatteessa musiikkityöntekijä Tuuli ja oikealla vihreässä vaatteessa kirkkomuusikko Jani. Muut kuvassa seurakunnan vapaaehtoisia, ihania ihmisiä!

Perjantai, vapaa <3 

Lauantai, se oli kiva päivä! Aamulla muskari, ja vaikka lapsia on vähän, niin oli mukavaa. Lapset saavat laulaa vanhempien kanssa suomenkielisiä lastenlauluja, mikä on tärkeää. Kuka muistaa vielä hämä-hämähäkin kaikki kolme säkeistöä? 
Muskarista lähdin ajoissa sen toisen papin, Satun kanssa, kotikasteeseen, suomalais-nigerialaiseen perheeseen. Kotona oli vain "pienet" juhlat, semmoiset 25 henkeä. Kastetilaisuus oli suomeksi ja englanniksi, ja hieno kun raamatuntekstejä lukiessa ja rukoillessa nigerialaiset perheenjäsenet osallistuivat sanomalla monessa kohtaa "amen". Ja erityisen vahva "amen" tuli aina, kun rukoiltiin varjelusta ja suojelusta lapselle kaikelta pahalta, silloin se kuului painokkaasti. Ne isommat juhlat sitten olivat illalla, toisessa juhlapaikassa, johon oli kutsuttu 100 henkeä juhlimaan lapsen syntymää! Todella upeaa, koska lapsen syntymä on suuri ilo. 

Päälläni on rökliini, ei alba. Ruotsissa albat on varattu papeille, ja muille on rökliinit. Ero on hmm, kauluksessa ja alba napitetaan edestä kiinni, tää vedetään pään yli päälle. Tykkään enemmän albasta vyöllä.

Eilen, uuden viikon alussa sunnuntaina 10.4. tein "debyyttini" kun toimin jumalanpalveluksen liturgina/selebranttina, vaikka maallikko olenkin. Yhdessä kirkkoväärtien ja seurakunnan kanssa vietimme jumalanpalvelusta, 3. sunnuntai pääsiäisestä, teemana Hyvä paimen. Tavoilleni poiketen saarnasin lähemmäs 10 minuuttia kuin viisi minuuttia (kertoisiko joku Matille?) ja sain seurakunnan nyökyttelemään sanoilleni. Kirkkokahveilla sain palautetta, että pysyin hyvin Raamatun sanassa kiinni ja samalla olin ajankohtainen: mainitsin nimittäin arkkipiispa Mäkisen saarnassani. Sain myös lopuksi lähettää seurakunnan uuteen alkavaan viikkoon ns. "pitkillä" lähetyssanoilla (tämän kirjoituksen lopussa). Nämä ovat kuulema konfirmaatiomessun päätössanat, mutta minä aion käyttää niitä melkeinpä aina, niin kovasti niistä tykkään!  Kirkosta on hyvä lähteä virkistyneenä ja siunattuna uuteen viikkoon, ja sitä toivon teillekin. Vielä ei ole (koputan puuta, kop kop) oikein kömmähdyksiä käynyt työssä, mutta onpahan tässä vielä aikaa, kerron jos tulee kerrottavaa. On myös (omasta mielestäni) mielenkiintoista kerrottavaa Suomen ja Ruotsin kirkkojen eroavaisuuksista ;)

Lähtekää rauhassa. 
Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla.
Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.
Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.

(Nähdään kirkkokahveilla.) 

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Jos vastaan tulee pingviini, niin missä olenkaan?

Vastaus tämän blogitekstin kysymykseen löytyy tämän blogipostauksen lopusta.
Sitä ennen runsaasti kuvia siitä, missä kaikkialla olen ehtinyt semituristitina jo vaeltaa.
Domkyrka, tuomiokirkko, aivan keskustassa. 

Karkkia huoneen täydeltä. Ruotsalaiset syö eniten karkkia maailmassa per nassu. Ei löytynyt juurikaan hyviä salmiakkeja :/

Stadsmuseet, kaupunginmuseo. Kuva näyttelystä Musiklivet Göteborg 1955-2018.

Hagan pääsiäismarkkinoilta. Haga on kaunis kaupunginosa!
Haga ja ylhäällä näkyy Skansen Kronan. 
Skansen Kronan. 


















Café Husaren ja kuuluisa Hagabulla, joka on hyvä syödä kaverin kanssa. 

Sankta Birgittas kapell.
Tuossa naapurissa, täällä Majornassa/Klippanissa.

Saaristossa: Styrsö kyrka och kyrkogård.

Styrsön saarelta, Störä Rös.
Seuranani turisti Tukholmasta.

Göteborgs botaniska trädgård.
Hieman vielä harmaa, katsotaan tilanne kuukauden päästä uudelleen!

Jokin kasvi sentään kukki puutarhassa.

Slottskogenissa on pingviinejä! Helsingin keskuspuiston tapainen kaupunkipuisto, jossa on eläintarha. Pingviinien lisäksi hylkeitä, hirviä, lampaita ja kanoja ainakin. Hirvet olivat piilossa tällä visiitillä.

Todiste vielä, että olen elossa, sekä kuva kirpputoriostoksesta Kontulan kierrätyskeskuksesta.
Täällä Göteborgissa on hyviltä vaikuttavia kirpputoreja, eli kirppitorikierros edessä!

Olen siis Göteborgissa, enää puolitoista kuukautta! Aika kiitää. 
Kuvissa näkyy kolme kirkkoa, mutta on sitä useampi tullut nähtyä ja käytyä. Tyylilleni ja perheelleni uskollisesti kirkot ja hautausmaat, niissä on lomilla käytävä.
Pingviini, ihme eläin (lintu, joka ei lennä) ja ihme nimi! 

Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Ihmisten kalastaja

Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
(Luuk. 5:10-11)

Tämän jutun idea ja pohdinta sai alkunsa pääsiäispäivänä. Tänään, maanantaina, juhlitaan, on ilon päivä, koska Kristus on ylösnoussut. Kristinuskon syvin ydin kietoutuu tähän päivään ja tyhjään hautaan n. 2000 vuotta sitten.

Puhuin perheeni kanssa aiemmin illalla, mm. siitä, että millaisia papin töitä täällä harjoittelen ja miltä työnhaku papin töiden suhteen näyttää. Polveilevan keskustelun lomassa sain sitten todeta että "Ei, papin työtä ei tehdä vain siksi että saat palkkaa maksaaksesi laskut." Papin työn motivaationa ei mielestäni voi eikä saa olla vain se, että työstä saa palkkaa, jolla maksaa laskut. Papin duuni on enemmän kuin vain työ, josta saa, ja kuuluu saada, palkkaa. 

Miksi minä haluan papiksi? En ainakaan palkan takia, vaikka ei se arkkipiispa ihan huonostikaan tienaa ;) 

Papilta vaaditaan sisäistä ja ulkoista kutsua sananpalvelijan virkaan. Sisäisen kutsun, tutummin kutsumus, koen saaneeni  jo pienenä. Kutsuksi papin työhön se muovautui ehkä noin rippikouluikäisenä. (Päiväkodissa se oli ollut kutsu ryhtyä diakoniksi äidin mallin mukaan.) Siis kutsu Jumalalta lähteä kalastamaan ihmisiä. Omaa kutsumusta on hankala sanoittaa, mutta kun olen kutsumustani vuosien varrella pohtinut ja kyseenalaistanut, niin yhä vahvemmin olen tuntenut sen, ja halunnut vastata "Tahdon."

"Pappisvihkimyksessä papilta edellytetään Jumalan sanaan sitoutumista. Piispa kysyy: ”Tahdotteko pysyä Jumalan puhtaassa sanassa?” ja pappi vastaa: ”Tahdon.” Pappi on sananpalvelija."


Ulkoinen kutsu tarkoittaa kutsua kirkolta ja seurakunnalta tulla toimittamaan papinvirkaa. Tämän merkitys on opiskelujeni aikana noussut yhä tärkeämmäksi minulle. Työnhakuprosessi menee kyllä niinpäin, että minä haen avoimia paikkoja, piilotyöpaikkoja ja kerron hiippakunnille olevani melkein valmis maisteri ja töitä vailla. Kuitenkin, vaikka jotain paikkaa haenkin, seurakunta ja tuomiokapituli kutsuvat ja valitsevat minut papinvirkaan. Tästä syystä töiden hakeminen esimerkiksi mistäpäin Suomea tahansa tuntuu itselleni oikealta tieltä: minä menen sinne, minne minut kutsutaan, sinne seurakuntaan palvelijaksi, joka minut kutsuu. Luotan Jumalan johdatukseen siitä, että missä on minun paikkani palvella Jumalaa ja seurakuntaa. 

Omien vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen, sekä sen tietäminen, että mitä haluaa tehdä ja minne halajaa, on vahvuutta ja mielestäni enemmän kuin sallittua tuoda esille. Minulla on mm. sellaisia sosiaalisia taitoja, joilla haluan kirkkoa palvella. Näiden sosiaalisten taitojen kautta haluan kertoa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Olen ulospäinsuuntautunut ihminen ja jo kesäteologina koen kuinka virka kantaa: kuinka teologina työskennellessäni halu kertoa Jeesuksesta Kristuksesta puskee ulos. Jos sosiaaliset taidot minulla on jo vahvana olleet kun teologiseen opiskelemaan lähdin, niin opiskelujen ja töiden myötä korvani ovat kasvaneet kuulemaan ja kuuntelemaan. Sillä pappina pelkkä puhetaidonlahja ei riitä, kyky kuulla mitä muut sanovat ja kyky tuntea empatiaa ovat tärkeitä, ehkä jopa tärkeimpiä.

Ihmisten kalastaja kuulostaa korvaani positiiviselta ja jotenkin ehkä juuri tänään, huhtikuun ensimmäisenä päivänä ja perjantaina, kun tätä kirjoitusta taas edelleen kirjoitan, tulin työtoverilleni sanoneeksi jotain siitä, millainen pappi, seurakunnan palvelija ja paimen, ihmisten kalastaja haluan olla. Puhuimme matkalla työpaikalle kirkosta ja kirkkoon kuuluvista jäsenistä. Suomessa ev.lut.kirkkoon kuuluu (vuoden 2015 lopussa) 72.9% suomalaisista. Aktiivisia kirkossakävijöitä (miten se ikinä lasketaankaan) on vähän. Minä haluan olla töissä kirkossa, kutsumassa aktiivisia ja vähemmän aktiivia, kirkon yhteisöä lähellä ja kaukana olevia mukaan toimintaan, yhteisöön, jumalanpalveluksiin eli kirkkoon. Jokainen jäsen on arvokas, kävi hän sitten useana sunnuntaina messussa tai kerran vuodessa kauneimmissa joululauluissa. Halu olla kirkon jäsen on tärkeä. Ja minä en ole kenenkään uskoa mittaamassa seurakunta-aktiiviudella, ehtoollisella käymisen määrillä tai millään. Minä en näe ihmisten sydämiin, enkä tiedä miten lähellä tai kaukana ihminen on Kristuksesta. Sen tietää ihminen ja Jumala itse. Haluan olla kutsumassa jokaista, kirkkoon kuuluvaa ja kuulumatonta ihmistä kristillisen yhteisön äärelle. Kristittyjen yhteys ja yhteisö on elintärkeää kristitylle. Siksi haluan kutsua kaikkia aktiiveja ja epäaktiiveja kaikenlaiseen yhteyteen Kristuksen ruumiin kanssa. Arvioittamatta kenenkään uskon määrää, sillä eri elämän vaiheissa itse kunkin uskon määrä liikkuu ja muuttuu ja muuttaa muotoaan. Koen kutsumuksekseni kalastaa ihmisiä kristittyjen yhteyteen, yhteiseen pöytään jakamaan elämän leipää, tuntemaan Kristusta ja löytämään oman paikan. Oli se paikka sitten sunnuntaina kymppimessu, keskiviikon kuorotreenit, nojatuolikirkko tai metallimessu, nuorten ilta tai raamattupiiri, mitä ikinä. Meidän luterilainen kansankirkko on siitä mahtava, että paljon erilaista löytyy, ja toivottavasti jokaiselle oma paikka.


Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Kuvat pääsiäisviikonlopulta Göteborgin eteläisestä saaristosta, Styrsöltä.