maanantai 30. toukokuuta 2016

Tämän minä olen huomannut.

Koko harjoittelun ajan otin ylös asioita, jotka erosivat arkikokemuksistani Suomessa. Pienempiä ja isompia asioita, mutta itselleni arjen pienten asioiden tarkastelu on yleistä, niin siitä syntyi tämäkin lista. Asioita, joita huomasin kun vertasin Göteborgin kokemuksia Helsingin kokemuksiin.

Tältä näytti kun maaliskuun puolessa välissä lähdin kotoa kohti Göteborgia.

Lentokentällä, laskeuduttuani Göteborgiin Landvetterin lentokentällä vessassa piipahdin ja tämän minä huomasin: vessa veti itse itsensä. Mitä ihmettä? Ei tarttennu itte painaa nappia, vaan kunhan siitä istumasta olin nousta ehtinyt, niin slurps vaan ja vessa oli omatoimisesti siivonnut itse itsensä. On muuten outo ilmaisu, tuo "vetää vessa". Mihin se vessa pitää vetää? Näin on muuten muuallakin, uusissa ja moderneissa vessoissa, kuten kauppakeskus Nordstanissa (vai Femmanissa? En tiedä kumpi on se oikea nimi, molemmat lukee jossain seinässä ja molemmista puhutaan), huomasin kun siellä kävin. Ja vessat oli gender-neutral että ei ollut naisille ja miehille, oli vaan vessat.

Seuraavina päivänä huomasin kuinka romanikerjäläiset kerjäävät kauppojen, kirjastojen, kirkkojen ja liiketilojen ovien vieressä tai eteisissä, tervehtien ääneen ohikulkevia asiakkaita. Suomessa, tai no Helsingissä, kerjäläiset yleensä istuvat liikennevaloja, puhelinpylväitä ym. seiniä vasten, eivätkä liiketilojen ovilla.
Ja kerjäläisiä on paljon, siis joka puolella ja paikassa. Enemmistö kerjää, ja osa myy lisäksi Faktumia (sama kuin Big Issue / Iso Numero) ja kiertävät myös ratikoissa myymässä. Mutta heitä on todella paljon, kaikkien kauppojen ovilla, kirkkojen ovilla, kauppakeskusten ovilla, kioskien edessä. Tuntuu todella pahalta kulkea ohi, he tervehtivät ja hymyilevät ja hymyilen takaisin pudistaen päätäni. En anna rahaa kerjäläisille, jonkin syyn takia en koe että rahan antaminen on se apu, mitä minä haluan tarjota. Mutta mitä minä muuten teen heidän hyväkseen? En tiedä. No, ainakin ostan Ison Numeron aina kun uusi numero ilmestyy, mutta se ei tunnu paljolta. Ehkä se on omantunnon vaimentamista? Mutta silti, ostakaa tekin, se on pieni asia myyjän hyväksi tehdä, vitosen maksaa vain. Myyjä saa siitä kolme euroa, koska hän on ostanut lehden myytäväksi kahdella eurolla.

No tämän huomasin muuten jo ekana päivänä ja hieman olin ongelmissa: Missä ovat suojatiet? Missä on suojatien liikennemerkit ja maahan maalatut viivat? Kävellessäni ekana aamuna keskustaan seisoin muutamaan otteeseen hoomoilasena tien reunassa enkä uskaltanut mennä yli yksin, koska mitään selkeää merkkiä, että "tässä on suojatie" ei ollut. Sitten kun joku ruotsalaiseen liikennejärjestelmään tottuneempi henkilö meni yli seurasin kiireesti häntä. Tosi outoa. Ja tätä ihmettelen vieläkin, näin parin viikon jälkeen. Suojatiemerkkejä on vain siellä täällä ja yli mennään mistä sattuu.

Tämän minä olen innoissani huomannut: Osa ratikoista on niin vanhoja, tai omalaatuisia, että niiden ovet pitää itse avata vetämällä kahvasta ulkoa tai sisältä työntämällä. Ja samoissa vanhoissa vaunuissa stop-nappia ei aina ole, vaan ikkunoiden päällä menee kaapeli, jota vetämällä tekee pysähtymisilmoituksen. Ratikat ovat täällä italialaista mallia, ja erityisen sääherkkiä. Eikös Suomessakin junat ole italialaista mallia, ja sääherkkiä? Täällä tarvittaisiin tsekkiläisiä ratikoita Helsinkin tyyliin.

Julkiseen liikenteeseen panostetaan muutenkin ihan eri volyymilla. Busseja ja ratikoita kulkee moneen, ja välillä samaankin, suuntaan usein, liikenne on runsasta. Busseihin saa nousta kaikista ovista sisään, ei vain etuovesta. Ratikassa liput ostetaan automaatista, kolikot ja kortti käy. Busseissa ei ole ollenkaan lipunmyyntiä. Sekä busseissa että ratikoissa on kuulutukset: "Nästä Brunnsparken" ja pysäkkinäytöt. Pysäkkinäytöissä näkyy seuraava ja sitä seuraava pysäkki, ja jos unohdan kuunnella kuulutuksen siitä seuraavasta pysäkistä ja yritän vilkuilla näytöstä että mikä se on, niin oon jo ihan ulapalla! Nästä Vagnhallen Majorna, därefter Jaegerdorfsplatsen!
Pysäkeillä (myös pienillä) on reaaliaikaiset aikataulunäytöt.

Ruotsissa, kuten Englannissa, on käytössä tiskipöydällä tönöttävät astiankuivatustelineet, eikä kuivauskaappia lavuaarin yllä. Aivan turhan hankalaa.

Roska-astioissa, mihin kotitalouksissa jätteet viedään, on sen ison kannen päällä pienempi pyöreä kansi, jota asukkaiden on tarkoitus käyttää. Ei se niin kovin käytännöllinen (sekään) ole. Kuva todisteeksi:

Ruotsissa myös small-talk ja tuntemattomien kanssa juttelu on ihan okei ja sitä tapahtuu. Hämmennyin kun kerran kadulla eräs mies pyysi 100metrin matkalle kantoapua, ja siinä sitten juteltiin se lyhyt matka. Tämä kuulema on suomalaisten ja ruotsalaisten ero: ruotsalaisilla on kavereita ja tuttuja kun taas suomalaisilla on ystäviä. Ystävyyssuhteen syvyyserossa on kuulema eroa. Kahdessa kuukaudessa tätä en ehtinyt testaamaan :)

Näitä asioita havainnoin kahden kuukauden aikanani. Erittäin tärkeitä juttuja, oi kyllä.

Tältä näytti kun palasin reilu kaksi kuukautta myöhemmin kotiin. 

Nyt on matka ja harjoittelu takana, opintopisteet plakkarissa ja arviointikeskustelu sekä Ruotsin että Suomen päässä käyty. Hyviä muistoja jäi, opin uusia asioita ja varmuutta työhön. Göteborgiin rakastuin, kaupunki on todella ihana.
Tämä blogi hiljenee, koska matka on tehty ja kotiin on palattu.
Muu maa mustikka, oma maa mansikka ja Ruotsi on vadelma. Vadelmavenepakolainen on palannut kotiin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti